Julkaistu

Onko virtuaalimaailman ulkopuolella elämää?

Maria kävi pari viikkkoa sitten Ateenassa ja osallistui siellä järjestettyyn kansainväliseen draamakonferenssiin. Lue, mitä Maria oivalsi viime hetkellä, minkälaisia ongelmatilanteita peliriippuvuus voi aiheuttaa lapsiperheissä ja miten päättyi foorumiteatterityöpajassa esitetty kosinta.

Viikonlopusta riitti aineksia yhteensä neljään blogikirjoitukseen. Tämä on osa 3/4.

 

Lauantaiaamuna olin menossa konferenssiin pitämään työpajaa, jonka olin vetänyt samalla rungolla useita kertoja ennenkin. Oloni oli aika itsevarma. Ainoa asia, mikä minua jännitti, oli työpajan aloittaminen.

Vaikka olen ammatiltani opettaja, en pidä huomion keskipisteenä olemisesta. Vieraassa porukassa puhuminen usein jännittää minua.

Päätin noudattaa omaa neuvoani

Bussimatkalla konferenssiin harjoittelin mielessäni. Olin suunnitellut aloittavani esittelemällä itseni sekä työpajan aiheen, sisällön ja teorian. Jännitys vain kasvoi: sydän tykytti, hengitys kiihtyi ja ajatukset sinkoilivat sinne tänne.

Mietin, mikä jännittämiseen oikein auttaisi. Sitten minulla välähti! Neuvon oppilaita aina edes hieman lämmittelemään ennen esiintymistä. Samaa korosti Ilonakin lokakuun Demoketussa, jonka aiheena oli esiintymisjännitys.

Niinpä muutin viime hetkellä suunnitelmaa. Aloitin työpajan esittelemällä itseni. Heti perään ohjasin ensimmäisen lämmittelyleikin, ja vasta sen jälkeen avasin työpajan rakennetta ja foorumiteatterin teoriaa. Eikä se sitten jännittänytkään enää yhtään.

Foorumiteatteri tekee digiloikan

Työpajan aiheena oli digitalisaation mukanaan tuomat haasteet. Osallistujat saivat yhdessä suunnitella lyhyet näytelmät, joissa tuotiin esille heidän oikeassa elämässä kohtaamiaan ongelmia.

Katsoimme näytelmät ja yritimme yhdessä ratkaista tilanteet foorumiteatterin avulla eli neuvomalla näytelmän henkilöhahmoja, miten heidän tulisi muuttaa omaa käytöstään.

Pääsimme ratkomaan kahden perheen ongelmia: toisessa vanhempien oli vaikea asettaa lapsen pelaamiselle rajoja ja toisessa taas lasta kiusattiin koulussa, koska äiti ei antanut pelata ollenkaan. Yhdessä näytelmässä lapsen mieli sekoitti pelin ja oikean maailman keskenään, mikä aiheutti vaarallisen tilanteen.

Mobiiliromatiikkaa

Käsittelimme myös kohtaamisen ongelmia nykymaailmassa, jossa ihmisten välinen vuorovaikutus häiriintyy jatkuvan kännykän tuijottamisen vuoksi. Pohdimme, tarvitaanko kaikkien inhimillisten toimintojen suorittamiseen jokin sovellus ja onko ihan kaikki postattava someen.

Erityisesti kyseisen näytelmän loppukohtaus jäi oivaltavuudessaan mieleeni: Päähenkilöä kosittiin, mutta sormuksen sijaan rasiasta paljastui uusi iPhone. Kaverit seisoivat metrin päässä ja ikuistivat tilanteen kännyköillään. Kun ensimmäiset kuvat eivät onnistuneet, tilanne piti lavastaa vielä uusiksi.

Kun henkilöhahmot yleisön ohjeistamina joutuivat laittamaan välillä puhelimet taskuun, koko tarina sai uuden vireen. Hahmojen välillä käytiin upeita keskusteluita ja jokainen koki tulleensa aidosti nähdyksi. Se juuri on foorumiteatterinkin tarkoitus: tehdä tilanteet näkyviksi.

Kaikkien työpajaani osallistuneiden mielestä älypuhelimet ovat hyödyllisiä ja videopelejä on joskus kiva pelata. On kuitenkin tärkeä myöntää teknologian mukanaan tuomat ongelmat. Lue lisää Eduketun koulutuksesta Foorumiteatteri tekee digiloikan.

Ateenan konferenssi -sarjan seuraava osa julkaistaan maanantaina. Pysy kuulolla, niin saat tietää, mitä tarkoittaa performatiivinen pedagogiikka, minkälaisesta koulusta nuoret haaveilevat ja mikä on tämän talven uusi muotiväri. Edellisen postauksen pääset lukemaan täältä.

Julkaistu

Ope, älä jää yksin ongelmiesi kanssa! Foorumiteatterista apua opettajien työhyvinvointiin

Jos opettaja uupuu, vaikutukset ulottuvat pitkälle. Opettajan loppuunpalamisesta ei kärsi vain opettaja itse vaan koko työyhteisö sekä oppilaat ja heidän perheensä. Viime sunnuntaina järjestetyssä kaikkien aikojen ensimmäisessä Demoketussa aiheena oli opettajien työhyvinvointi, jota käsiteltiin foorumiteatterin keinoin. Foorumiteatteri on soveltavan teatterin menetelmä, jonka avulla voidaan ratkaista oikeassa elämässä kohdattuja ongelmatilanteita.

Demoketun osallistujat saivat tehtäväksi jakaa pienryhmissä omia tarinoitaan työelämän haasteista. Ryhmän omista kokemuksista koostettiin pieni näytelmä, joka esitettiin muille. Lopputuloksena nähtiin kaksi erilaista näytelmää, joissa esiin tulleita ongelmia yritettiin ratkaista yhdessä foorumiteatterin keinoin.

Ensimmäisen esityksen päähenkilö oli nuori opettaja, joka aloitti syksyn intoa puhkuen uudessa koulussa. Vanhemmat kollegat kuitenkin halveksuivat opettajan innostusta ja toisaalta esittivät kohtuuttomia vaatimuksia siitä, mitä kaikkea jo olisi pitänyt osata. Huoltajat olivat päähenkilön kimpussa vaatien kuka mitäkin: laadukkaampaa opetusta, vähemmän läksyjä, pedagogisia asiakirjoja.

Kun lähdimme ratkomaan päähenkilön kohtaamia haastavia tilanteita foorumiteatterin avulla, saimme huomata, että pienilläkin asioilla on väliä. Tervehtiminen, silmiin katsominen, toisen kuunteleminen ja ystävällinen äänensävy ovat avaimia onnistuneeseen vuorovaikutukseen.

Toisessa näytelmässä näimme kohtauksen koululuokasta, johon mahtui monenlaisia oppijoita. Päähenkilönä oli opettaja, joka ei millään ehtinyt yksin vastaamaan kaikkien tarpeisiin. Resurssit menivät levottomien ja turhautumistaan ääneen purkavien oppilaiden auttamiseen. Oli sydäntä särkevää nähdä, kuinka luokan hiljainen oppilas jäi täysin huomiotta.

Kokeilimme monenlaisia keinoja, joiden avulla luokassa jokainen, opettaja mukaan lukien, suoriutuisi koulupäivästä mahdollisimman hyvin. Jälleen havaitsimme, kuinka tärkeää on jo pelkästään toisen ihmisen huomioiminen. Se ei kuitenkaan aina riitä, vaan usein opettaja tarvitsee työnsä tueksi myös muita aikuisia.

Soveltavassa teatterissa tärkeintä on erilaisten tilanteiden näkyväksi tekeminen ja se, että pääsemme kokeilemaan sellaisiakin rooleja ja toimintamalleja, joita emme muuten ehkä pääsisi. Sunnuntaina jouduimme toteamaan, että kaikkia ongelmia ei ole yksinkertaista tai välttämättä edes mahdollista ratkaista. Mutta jo se, että pääsimme jakamaan vaikeita kokemuksiamme ja löysimme toisistamme vertaistukea, tuntui voimaannuttavalta.

Foorumiteatterin kehittäjä, brasilialainen Augusto Boal, kutsui menetelmää myös sorrettujen teatteriksi. Nimi viittaa siihen, kuinka metodin avulla on mahdollista tuoda esiin yhteiskunnallista sortoa ja antaa ääni myös niille, joita eniten syrjitään. Foorumiteatterin ei silti aina tarvitse olla vakavaa tai yhteiskunnallisesti kantaaottavaa. Sitä voi käyttää pienempienkin ongelmien ratkaisemiseen. Vaikkapa vieraan kielen tunnilla voidaan harjoitella asiakaspalvelutilanteissa käyttäytymistä tai kohteliaisuusfraaseja foorumiteatterin keinoin.

Haluaisin vielä kiittää jokaista Demoketun osanottajaa rohkeasta heittäytymisestä ja intensiivisestä läsnäolosta. Toivon, että työssä jaksamiseen saatujen konkreettisten vinkkien lisäksi koulutukseen osallistuneet opettajat uskaltaisivat kokeilla foorumiteatteria myös omien oppilaiden, kollegoiden tai vaikka huoltajien kanssa. Ongelmien ratkaiseminen yhdessä on niin paljon helpompaa kuin yksin!